Hän syntyi nimellä Mikheil Adamašvili Tserakvin kylässä Kvemo Kartlin alueella Georgiassa, joka kuului tuohon aikaan Venäjän keisarikuntaan. Hän aloitti puutarhanhoidon ja viininviljelyn opiskelun Jaltassa, mutta joutui hylkäämään opintonsa perhetragedian vuoksi. Rosvot tappoivat hänen äitinsä ja sisarensa, ja hänen isänsä kuoli hieman myöhemmin. Hän palasi Georgiaan vuonna 1901 ja työskenteli kuparisulattamossa Kakhetissa. Hänen ensimmäinen tarinansa julkaistiin vuonna 1903 kirjailijanimellä Džavakhišvili. Sitä seurasi sarja Venäjän viranomaisia kritisoivia artikkeleita. Vuonna 1906 tsaarin poliittinen sorto pakotti hänet muuttamaan Ranskaan, jossa hän opiskeli taidetta ja poliittista taloutta Pariisin yliopistossa. Matkailtuaan laajalti Sveitsissä, Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Turkissa vuosina 1908–1909 hän palasi laittomasti Georgiaan, jossa hänet pidätettiin ja karkotettiin maasta vuonna 1910.[2] Hän palasi kotimaahansa jälleen vuonna 1917, ja aloitti uudelleen kirjoittamisen lähes 15 vuoden jälkeen. Vuonna 1921 hän liittyi Georgian kansallisdemokraattiseen puolueeseen ja vastusti samana vuonna maahan perustettua neuvostohallitusta. Vuonna 1923 bolševikkien hyökättyä puoluetta vastaan Džavakhišvili pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan, mutta vapautettiin Georgian kirjailijaliiton sovittelun avulla kuuden vankilakuukauden jälkeen. Džavakhišvilin sovinto neuvostohallinnon kanssa jäi pinnalliseksi, ja hänen suhteensa uusiin vallanpitäjiin olivat vaivautuneet.